Yleinen Aamu alkoi tänään hyvin, kunnes luin Marmain uuden blogin ”Joko ne digitoimistot voisi lopettaa?”. Blogi lienee
tarkoituksella provokatiivinen, mutta silti se on oiva osoitus, minkä takia mainostoimistot ovat tällä hetkellä melko sekaisin.
Itse olen samaa mieltä, että erillisiä digitoimistoja ei tarvita, tosin vähän eristä syystä. Blogin kirjoittaja Petteri Lillberg ja monet muut mainosalan ihmiset eivät vieläkään suostu myöntämään sitä, että digitaalisuus on nykypäivää. Media on viimeisen vuosikymmenen aikana pirstaloitunut erittäin paljon, enää ei riitä, että mainostat maikkarilla salkkareiden tauolla ja, että mainoksesi on Helsingin Sanomissa, vaan tarvitaan useita pienempiä medioita. Etenkin blogin rivien välistä on havaittavissa pientä pilkkaa digitoimistoja ja digitaalisuutta kohtaan. Osa on ihan osuvaa, mutta onko tosiaan niin, että mainostoimistot vieläkin luulevat, että heidän osaamisensa on kaiken kattavaa eikä muita tarvita? Konseptisuunnittelu on erittäin tärkeää, mutta niin kauan kun mainostoimistossa ei pystytä näkemään digitaalisuuden hyviä puolia saati, että talossa osataan luoda digitaalista sisältöä, tämän vuosikymmenen vaatimuksin, on ihmeteltävää tuo pilkan aihe. Ja jos ei ymmärretä digitaalisuutta ja Internet-maailmaa, niin miten ylipäätään pystytte suunnittelemaan kunnon konsepteja, jotka hyödyntävät myös uusien medioiden parhaita ominaisuuksia. Vai onko kuitenkin taustalla pelko, että oma osaaminen on jäänyt jo pahasti jälkeen ja muut tulee viemään omat työt?
Todellisuudessa sekä digitaalisia medioita että perinteisiä medioita tullaan tarvitsemaan kauan, eivätkä ne poissulje toinen toistaan. Sen sijaan, ne tukevat toinen toisiaan. Viestien pitäisi olla sekä perinteisissä medioissa että uusissa medioissa samoja ja tukea koko markkinointiviestinnän haluttua viestiä ja tavoitteita. Niin kauan kuitenkin, kun asetetaan uudet ja perinteiset mediat vastakkain, niin tämä on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Integroidun markkinointiviestinnän tutkija Don Schultzin mukaan kuluttajat integroivat vastaanottamansa viestit mielessään alitajuisesti joka tapauksessa riippumatta siitä, integroiko yritys markkinointiviestintäänsä vai ei.
Kuluttajat voivat myös tahattomasti yhdistää eri viestejä kokonaisuudeksi, jota mainostajat eivät osanneet kuvitellakaan ja näin ollen olla jopa haitallisia yrityksen viestinnän tavoitteiden kannalta. Integraatiota hänen mukaansa siis tapahtuu huolimatta siitä onko se suunniteltua vai ei. Ensisijainen kysymys onkin tällöin auttaako kuluttajan itsenäisesti muodostama viestinnän integroimisprosessi sanomien jakelua, vai estääkö se sitä.
Kuluttajat voivat myös tahattomasti yhdistää eri viestejä kokonaisuudeksi, jota mainostajat eivät osanneet kuvitellakaan ja näin ollen olla jopa haitallisia yrityksen viestinnän tavoitteiden kannalta. Integraatiota hänen mukaansa siis tapahtuu huolimatta siitä onko se suunniteltua vai ei. Ensisijainen kysymys onkin tällöin auttaako kuluttajan itsenäisesti muodostama viestinnän integroimisprosessi sanomien jakelua, vai estääkö se sitä.
Eli nykyinen tilanne on pahin kaikesta, tai etenkin sen johtaminen. Perinteiseen mediaan ja digitaalisiin medioihin käytetään erillisiä toimistoja, jotka eivät puhu keskenään mitenkään. Syntyy väittelyä, että mikä on kenenkin
vastuu ja miksi suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi vain uudet mediat eikä perinteisiä ollenkaan. Lopputuloksena on sillisalaatti, josta ei välttämättä asiakkaalle jää yhtä yhtenäistä kuvaa halutusta viestistä. Eli
viestintä ja mainonta ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Tuskin kukaan tätä haluaa?
vastuu ja miksi suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi vain uudet mediat eikä perinteisiä ollenkaan. Lopputuloksena on sillisalaatti, josta ei välttämättä asiakkaalle jää yhtä yhtenäistä kuvaa halutusta viestistä. Eli
viestintä ja mainonta ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Tuskin kukaan tätä haluaa?
Mutta niin kauan kun mainostoimistojen ihmisillä vallitsee vielä Petterin blogissa mainitut mielipiteet, niin tämä on todellisuutta. Ihmettelenkin, ovatko mainostoimistot täysin unohtaneet integroidun markkinointiviestinnän käsitteen ja miten se on elänyt vuosien aikana. Vai onko kaikki aika käytetty perinteisen median puolustamiseen ja toimiston oman facebook-sivun pystyttämiseen?
Terveisin
mielensäpahoittaja
Recommended Posts
Voiko ääni olla uusi ruutu?
07 Nov 2016
Morjens Tapio
sen verran vain tulin sanomaan, että tuo viittauksesi Don E Schultziin on hauska huomata. Mutta samalla on huomautettava, että hän ei näe asiaa "sanomien alitajuisesta integroinnista" siten kuten olet sen tuohon kirjoittanut. Hän puhuu nimenomaan de-integroinnin aiheuttamasta ongelmasta. Näin monikanava-aikana se (rikas markkinointi-instrumentisto) on sekä suuri haaste – mutta myös mittava mahdollisuus markkinoijalle.
Antoisaa loppuvuotta. Toivottavasti pääset kivastoi eteenpäin gradusi kanssa.
yt,markku vierula
Moi Markku,
Kiitos kommentistasi! Jep, ehkä vedin vähän mutkia suoraksi tuon lainauksen, kanssa jotta se tukisi viestiäni parhaiten. Koin kuitenkin silti, että tuo tukee IMCn perusajatusta eikä blogikirjoituksessa tarvitse avata tuota IMCn perusajatusta tarkemmin. Minun lukemani perusteella siinä on kyse kuitenkin siitä, että pyritään yhdistelemään eri markkinointiviestinnän kanavia niin, että yhden markkinointikanavan vahvuudet korvaavat toisen kanavan heikkouksia ja, että kuluttajille luodaan selkeä viesti, eivätkä viestit ole ristiriidassa eri markkinointiviestintäkanavien kesken.
Jos oletetaan, että on tilanne, jossa yritys käyttää sekä digitoimistoa, että "perinteistä mainostoimistoa", niin helposti päädytään tilanteeseen, jossa kanavat ei täydellisesti tue toinen toisiaan, vaan keskitytään vaan molemmat toimistot keskittyvät vain "omaan" kanavaan. Tämä vaatii ostavalta yritykseltä ammattitaitoa, johtaa tilannetta, jotta tämmöistä tilannetta ei tapahdu, mutta valitettavasti tämä taitaa kuitenkin olla vielä arkipäivää..